Runouden historiaa

history-of-poetryMoninaisia runoja ja lyriikkaa on kirjoitettu niin kauan kuin ihmiskunta on ollut olemassa. Ihmiskunta on pysynyt perusluonteeltaan samana; ihmiset ovat ajan alusta saakka olleet luovia ja kykeneviä kanssa käymään ja tuntemaan voimakkaita tunteita, joihin runous on perustunut aikojen saatossa. Muinaisimmat runomaiset kirjoitukset löytyvät vuosituhansien takaa riimukirjoituksista, jotka on löydetty kallioihin kirjoitetuista ja piirretyistä teksteistä, jotka ovat löytyneet eteläisen Euroopan ja Aasian alueilta.

Vuosituhansia sitten kirjoitettu Jumalan sanaksi tunnustettu Raamattu sisältää valtavan määrän entisaikaista runoutta erilaisilta kirjoittajilta. Lyriikkaa kirjoitettiin niin kuninkaiden kuin tavallisten kansalaistenkin toimesta riippuen näkökulmasta. Usein kuninkaallinen saattaa kirjoittaa ylellisyyksistään ja rikkauksistaan tai rakastajistaan sekä vaimoistaan kaihoisaan sävyyn. Köyhemmät ihmiset kirjoittavat kurjuudestaan tai epäoikeudenmukaisuudesta, jota he ovat kokeneet. Sävyt ja kirjoitustyylit vaihtelevat, mutta kirjoitukset ovat usein hyvin tunneperäisiä ja vetoavia. Raamattuun kirjoitetut runomuotoiset kirjoitukset ovat tosiasiassa usein myös laulujen sanoja, joita kirjoittajansa ovat laulaneet jo historiaan kadonneilla melodioilla.

Suomalaisen runouden historia johtaa 1800-luvulle, jolloin monimutkaista varhaissuomea kirjoittavaa osaavat muodostivat runoja, joita nykypäivänä on vaikea tulkita. Runojen aiheet vaihtelivat, mutta aiheina olivat usein loitsut ja noituudet, joihin yleisesti uskottiin varhaisessa Suomessa. Sen lisäksi muinaisessa Suomessa oli kansantarinoita ja uskomuksia, joita pelättiin ja kunnioitettiin, ja joihin laajalti uskottiin tosina.

Muinaiset suomalaiset runot koostuvat usein uskomuksista, joiden perusteella olisi voitu parantaa sairas tai poistaa vajavuus tai vamma. Muinaiset suomalaiset ovat olleet taikauskoista kansaa ja uskoneet maanjumaliin ja yleisesti kerrottuihin tarinoihin ja uskomuksiin.

Muinaisista ajoista nykyaikaan suomalaiset ovat yleisesti ottaen luovaa kansaa, joka rakastaa runoutta ja kirjallisuutta. Suomalaiset ovat tunnettuja lukemisestaan ja intohimostaan kirjallisuuteen. Lukeminen on yksi suomalaisten yleisistä harrastuksista ja suomalaiset rakastavat kaunokirjallisuutta, johon runous kuuluu. Suomalaisia runoilijoita arvostetaan laajalti iäkkäämpien henkilöiden osalta, vaikka nykyajan Suomessa nuorempien sukupolvien myötä runojen kirjoittajien arvostus on heikkenemään päin.

Ihmisiä tulisi kannustaa luovaan runouteen; kirjallisuuden lukemiseen kuten itse kirjoittamiseenkin nykyisessä hektisessä arjessa. Runous on vähenevä kaunokirjallisuuden ja lyriikan kirjoitusmuoto, jonka kiinnostavuus on huolestuttavasti laskemassa nuorempien sukupolvien osalta. Siksi nuoria kirjailijoita tulisi aktiivisesti tukea ja kannustaa luovaan kirjoittamiseen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *